From: lappalainen@showing.net   
      
   Ehkä joillekin on syyttä suotta viihteellistynyt käsite siitä, että olisin   
   ollut kriitisemmin Riston teorioihin nyttemmin suhtautuva? No tässä kun olen   
   käytännössä ainoa, joka hallitsee ne 12 keskeisintä IAEA:n sensuroimaa   
   Lauritsenin- ja Casimir-efektien kaltaiset kaavameret olen pakotettu   
   pelaamaan fysiikkashakkilaudan moiemmilla väreillä. Tilanne ei korjaannu   
   ihan nopsaan, koska IAEA on kieltänyt pysyvästi 80% fysiikkakaan   
   elimellisesti kuuluvien keskeisten kaavojen käytöt viimeistään 60-luvun   
   paikkeilla suorittamansa kouluterrouudistustensa takia. Kaavakäyttö tietää   
   rehtoreille välitöntä tiedealalta potkintaa kuulema TVO/Posivan prässäämänä!   
      
   No näillä mennään. Rytkösen teorioissa on aivan huikeita visioita, joita ei   
   voi liikaa kehua. Esimerkiksi hänen oivalluksensa mitata maailmankaikkeuden   
   näkymättömiä avaruusulottuvuuksia kierteisgalakseista tunnetusti kaartumalla   
   poistuvien fotonien paluuympyröillä on surutta häikivää luettavaa. N.10^15   
   valovuoden suuruinen näin saatu avaruustapahtumahorisontti nykyisen   
   14,5miljardin valovuoden avaruuskokoomme panee hiljenemään. Kenelle voi   
   moinen "ultraradikaali"oivalle edes tulla mieleen. Riston kiistatta   
   massallisena kaartuvaa fotonin paluuta lähettämänsä massasysteemiin takaisin   
   täällä fysiikkanettimaailmassa pidetään silkkana harhana. Hämmentävää..   
   ..Ikäänkuin kukaan ei mun ja Riston lisäksi olisi kuullut Einsteinin   
   auringonpimennyksen todistamista auringon fotonien taipumafaktoista kuun   
   takaa? No toki ammattimaista, labvoraatioitua alan tiiliskivifaktaa kaikki   
   tyyni!   
      
   Risto oivalsi siis jotain sellaista, joka jättää formaattifyysikoista kaikki   
   starttiruutuun, paitsi ei sattuneesti minua. Koska tiedän Rytkösen teorian   
   olevan jopa niin faktaa, että se voidaan helposti falsifioida! Tilleksemple   
   näin: Mustaan aukkoon putoava aurinko loistaa sinne mennessään. Miksei   
   sitten sen valo tapahtumahorisontin jälkeen tänne näy, koska se yhä sielä   
   loistanee? Risto tietää vastauksen, mutta tuskin täältä muut? Jos aurinko   
   putoaa valovuoden syvään mustan aukon monttuunsa, sen fotonit yhä loitonevat   
   siitä kaikkialle. Mutta tapahtuu jotain todella jännää.   
      
   Koska, kuten Rytkönen on osoittanut fotonissa on massaa, se vuorovaikuttaa   
   sisäisestä Casimir-efektistään huolimatta mustan aukon megamassan kanssa   
   vallan hurjasti. Eli auringon pinnalta fotoni kiitää tulosuuntaansa. Mutta   
   varsin pian se alkaa kaartamaan sormusrataansa, kuten Riston kotisivuilta   
   näemme. Fotoni pinnistelee valovuoden päähän lähtöpinnastaan, mutta siitä   
   eteenpäin fotonin rata kaartaa jo vääjäämättä tulosuuntaansa. Eli tosiaan   
   tällä auringolla olevat mittaavat aivan oikein "oman   
   valoelokehäulottuvuutensa" mittanormaaliksi sen faktatun rajan jonka yli ei   
   systeeemin sisäiset fotonit kykene ikinä tapahtumahorisontin yli menemään.   
   Eli Risto on tutusti täysin oikeassaa sanoessaan fotonin kaartumisen   
   rajaavan selkeälinjaisesti fotoniavaruuden mittasuhteet! Mitä tuohon   
   lisäisin? Kyseisen auringon olemassaolun voi siis myös ulkopuolinen havaita   
   VAIN valovuoden päästä, koska kauemmas ei kohteen yksikään fotoni ikinä   
   pääse. Rytkösen teoria voi olla jopa suurempi löytö, kuin olettaa saattaa!   
   Ole suorastaan lumoutunut, miten nerokkaasti homma näyttää toimivan, kun sen   
   vaan osaa sisäistää.   
      
   --- SoupGate-Win32 v1.05   
    * Origin: you cannot sedate... all the things you hate (1:229/2)