370df878   
   From: jose.lindell@wallach.com   
      
   Neutriinojen oskillaatio pelastikin päivänpaisteen aivan hiljattain. Jo   
   vuonna 1968 oli näet huomattu, että Auringosta tulee vain kolmannes niistä   
   neutriinoista, joita sen säteilyn tuottaminen teoriassa edellyttää. Oli siis   
   syytä epäillä, ettei auringonpaisteen alkuperää ymmärretty kunnolla. Toinen   
   vaihtoehto oli, että matkalla Maahan Auringon neutriinoille tapahtuu   
   jotakin. Kesällä 2001 kanadalaiset fyysikot ilmoittivat havainneensa, että   
   Auringon elektronin neutriinot muuttuvat muiksi, vaikeammin havaittaviksi   
   neutriinoiksi. Siksi elektronien neutriinoja siis rekisteröitiin odotettua   
   vähemmän. Yli 30-vuotinen mysteeri ratkesi. Kayserin mukaan Auringon   
   neutriinojen oskillaatiosta kertynyt näyttö on vahva, ja seminaarin neljä   
   muuta esitelmöijää ovat samaa mieltä. Löytö on niin merkittävä, että sille   
   on jo povattu fysiikan nobelia.   
      
   Neutriinojen massa muokkasi avaruutta   
      
   Nyt tiedetään, että neutriinoilla on pakko olla ainakin pieni massa, koska   
   ilman sitä oskillaatio ei olisi mahdollista. Oskillaatiohavaintojen mukaan   
   massiivisimman neutriinon massa lienee vähintään kymmenesmiljoonasosa   
   elektronin massasta. - Vaikka yksittäisten neutriinojen massa olisi   
   pienikin, kaikilla neutriinoilla on yhteensä yhtä paljon massaa kuin   
   universumin tähdillä ja planeetoilla, sanoo Washingtonin yliopistossa   
   työskentelevä John Wilkerson luennossaan.   
   "Uuden" massallisen hiukkasen rooleja on kiinnostavaa spekuloida. Ehkä niin   
   sanottu pimeä aine, jota tähtitieteilijät ovat etsineet jo vuosikymmeniä,   
   koostuukin neutriinoista? Käytännössä neutriinot riittäisivät kuitenkin   
   kattamaan siitä enintään viidenneksen. Joka tapauksessa maailmankaikkeuden   
   alussa syntyneiden neutriinojen joukkovoima vaikutti ratkaisevasti   
   universumin rakenteeseen. Kun alussa syntyneet neutriinot syöksyivät matkaan   
   lähes valon nopeudella, ne tasoittivat universumiin muodostuneita pieniä   
   epätasaisuuksia, joista myöhemmin kehittyi galakseja.   
      
   *Mainittu lähes valonnopeus masaiselle hiukkaselle on todella nykyfysiikan   
   hjarhautuneita rajojamme koetteleva näin toteennäytetty fakta. Siksi asiasta   
   ollaan oltu niin vaitonaisia fyysikkopiireissä. Lisäksi kun tässä puhutaan   
   vain neutriinosta, on ymmärrettävä, että neutriinono on todelisuudessa   
   tulkittu nimenomaan "antineutriinoksi" säteilyn tuotoksena. Eli meillä on   
   käsissämme käytännössä valonnopeuksinen, massallinen ja KASAANTUVA   
   antiainepäästö ydinvoimaloistamme biotooppiiimme. Jonka ratkaiseva   
   reaktiivisuusherkkyys liittyy sen "kriittiseen massaan." On tosiaan   
   tajuttava, että antiainemassa, joka ympäristöömme parhaillaan kiistatta   
   ydinvoimalapäästöinä monikymmekertaisin ntiheyksin Aurinkotaustaa normaalia   
   rajummin kasautuu on maailman vaarallisimmaksi tiedettyä äärireaktiivista   
   antiainemassaa, joka kykenee räjäyttämään KOKO perusatomimassan kerrallaan   
   energiainfernoksi. Eli kriittistä massaa odotellessa.. ..!   
      
   Tasoituksen määrä riippui neutriinojen massasta. Niinpä universumin suuren   
   mittakaavan kokkareisuus kertoo neutriinoista ja päinvastoin. Universumin   
   rakenteen perusteella onkin jo laskettu, että neutriinojen massan yläraja on   
   viisi kertaa niin suuri kuin oskillaatiohavainnoista saadun massan alaraja.   
   Palaset loksahtelevat kohdalleen.   
      
   Varsinainen haamuhiukkanen yhä haussa   
      
   - Neutriinon massasta vakuuttuminen on jo johtanut uusiin kysymyksiin,   
   huomauttaa Boris Kayser. - Kysytään esimerkiksi, onko erilaisia neutriinoja   
   vain kolme. Miksei neljää, 17:ää tai ääretöntä määrää?   
      
   *Kysymys on sikäli kiinnostava, koska neutriinon osuessa esim. Auringon   
   protonisäteilyyn syntyy 1 000 000eV gammapulssi joka parinmuodostuksessaan   
   voi muutua esim. elektroniksi, ja sen antiainneksi positroniksi, jollloin   
   neutriinosäteily tuottaa fyysistä elektronisäteilyä   
   energiatilamuutoksellaan. Eli oskiloivan kvanttienergiapaketin   
   vaihtelevuudelle ei kyetä esittämään todellista rajaamista asiallisesti   
   lainkaan.   
      
   Alkuräjähdysteorian ja universumin litiumin määrän perusteella voidaan   
   päätellä, että neutriinoja voi olla enintään neljä. Universumin alun   
   rakennetta kartoittaneista WMAP-satelliitin mittauksista näkyykin   
   alustavasti neljännen neutriinon haamu. Myös Los Alamosin   
   hiukkaskiihdyttimellä on saatu viitteitä neljännestä neutriinosta. Neljäs,   
   niin sanottu steriili neutriino olisi aivan erilainen kuin muut, sillä se ei   
   liittyisi elektronin kaltaiseen hiukkaseen. - Elektronin, myonin ja taun   
   neutriinoihin vaikuttaa sekä heikkovoima että vetovoima. Steriiliin   
   neutriinoon vaikuttaisi sen sijaan pelkästään vetovoima, Kayser selittää. -   
   Se on siis varsinainen haamuhiukkanen. Tietysti tutkijoita kiinnostaa myös   
   neutriinojen tarkka massa ja se, miksi neutriinot ovat niin paljon kevyempiä   
   kuin muut hiukkaset. - Jälkimmäisen kysymyksen vastaus saattaisi auttaa   
   ymmärtämään massan alkuperää laajemminkin.   
      
   Tuhosivatko neutriinot antiaineen?   
      
   Kayser kysyy myös, ovatko neutriinot syy siihen, että olemme olemassa.   
   Alkuräjähdyksessä muodostui näet yhtä paljon sekä ainetta että antiainetta,   
   ja nämä tuhoavat toisensa yhdistyessään. Jäljellä ei siis pitäisi olla   
   mitään. Me kuitenkin olemme täällä. - Neutriinojen ja aineen välinen   
   vuorovaikutus ehkä tuotti universumin alkutilaan epätasapainon aineen   
   eduksi, Kayser pohtii. Tämä saattoi johtua esimerkiksi siitä, että   
   antineutriino ja neutriino oskilloivat eri tavoin. Voimme siis olla   
   neutriinojen lapsia.   
   Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja   
   Tiede-lehden vakituinen avustaja.   
      
   --- SoupGate-Win32 v1.05   
    * Origin: you cannot sedate... all the things you hate (1:229/2)