From: repo@tate.org   
      
   *Selailin tuossa liki 2v. takaisia juttujani mehiläiskadon vääjäämättömästä   
   mekanismista. Täytyy sanoa, että vaikka silloin näytti monesta olevan   
   ampiaiskato vain minun esittämä ennakointi, niin ei totta tosiaan sitä ole   
   enää -08 keväällä. No joo huomman sen aikuisista ennakoinneistani ei   
   tarvitse korjata mitään. Niin on kato räjähtänyt silloisesta 30% nykyiseen   
   90% sukupuuttorajaan. Nyt aletaan päästä kiini faktoista myös   
   mehiläiskasvattajaliiton kaltaisissa tahoissa. Parisen viikoa sitten   
   puheltiin nolla havannoista Suomessa, nyt aletaan myöntämään, ettei kaukana   
   olla ikuisesti kadonneista pölyttäjistä Einsteinin ennakoimalla tavalla!   
      
   Miten kaikki tämä yksinkertaisesti on mahdolista tapahtua ja näin pienessä   
   ajassa? Muutama rivi mehiläisitä kirjasta "Eläinten maailma".   
   Mesipistiäisten heimo (Apidae) on laaja. Siihen kuuluu ainakin 12 000 lajia,   
   jotka ryhmittyvät noin 300 eri sukuun. Suomessakin on tavattu yli 200   
   mesipistiäislajia. Ne polveutuvat petopistiäisten kaltaisista   
   kantamuodoista, jotka ovat ruvenneet hankkimaan ravintonsa kukkien   
   antimista, medestä ja siitepölystä. Useimmilla on tuuhea karvapeite ja   
   erityisiä keruuelimiä, joilla siitepöly saadaan kulkemaan pesään."   
      
   *Tässä tuli yksi aivan keskeinen yhteinen tekijä. Eli kaikille nyt   
   sukupuuton partaalle hävinneille lajeille on keskseistä tarve kulkea   
   päivästä toiseen vaihtelevista ruokailupaikoista äärimmäisen tarkkaan   
   alkupistepesäänsä. Eli suomentaen kyky suunistaa ilmiömäisen tarkasti on   
   keskeistä. Kun tuntee hyönteisten heikon näkökyvyn kauemmas ymmärtää tästä   
   mangneettikenttätuntemusten äärimmäisen stabiiliuden olevan käytännössä   
   elinehto. Eksyt kerran pois tutuilta lentoradoiltasi, ja katoat elämästä!   
   Miksi yhteysn pesään on kaikki kaikessa, kirja jatkaa.   
      
   "Monet mehiläiset elävät yksittäin. Emo laatii pesän, munii munat sinne ja   
   hoitaa jälkeläisensä. Niitä sanotaan yhteisellä nimellä erakkomehiläisiksi.   
   Toiset elävät yhteiskunnittain. Ja juuri näiden yhteiskuntamehiläisten   
   keskuudessa voidaan todeta hyönteismaailman moninaisimmat, ihmeellisimmät ja   
   tarkoituksenmukaisimmat vaistojen ilmiöt. Näitä yhteiskuntamehiläisiä ovat   
   kimalaiset ja varsinaiset mehiläiset (Apis mellifica). Ne on tunnettu jo   
   ammoisista ajoista kotieläimenä."   
      
   *Eli nykyinen sukupuuttokatastrofi on TOTAALISEN UNIIKKI erityisuhka jota   
   koskaan ihmiskunnan aikana ei ole sattunut! Huomatkaa nyt hyvät lukijat,   
   että mehiläisten tauoton maapallolla olo om kestänyt punkkeineen, tauteineen   
   viruksineen kymmenet vuosimiljoonat! Pesän parven koko on 30 000- 50 000.   
   Kaikki lisääntyvät vain yhdestä kunikattaresta riippuvaisina. Mehiläiset   
   hakevat meden helposti jopa 13km matkalta, mikä kertoo niiiden ilmiömäisestä   
   suunnistuskyvystä takaisin maan magneettikenttää ja aurinkoa apunaan   
   käyttäen. Mesikuorma saattaa painaa puolet ruumiin painosta. Lentonopeusan   
   25km/h. Matkalainen joutuu usein levähtämään paluulennoillaan ja   
   laskeutuessaan levähtämään se usein lopen uupuneena putoaa veteen ja hukkuu.   
      
   *Tämä tieto on seuraava tarkkaavaiselle tärkeä tieto. Eli hukkuneita   
   mehiläisiä emme edes normaalissa vuodessa näe, vaikka hukkuminen on vaersin   
   yleistä miljoonille pörriäisille. Miksi niitä sitten ei näe? Kuten jo   
   alkujaan sanottiin mehiläinen kuormineen on varsin raskas, karvainen ruumis   
   imaisee vettä, vasu täynnä veteen uppoavaa sokerimettä ja pienet siivet   
   eivät kelluta kuten perhosilla usein näkee. Jälleen tärkeä vinkki. Liki   
   kaikki mehiläiset väsyessään siis HUKKUVAT upoten veden alle! Vielä pitää   
   ratkaista syy siihen miksei lento päädy pesään vaan jatkuu nykyään miltei   
   aina edelläkerrottuun hukkumiseen. Jos laskemme todennäköisyyksillä   
   huomaamme, että mehiläinen kyllä pärjää hyvin jos merkkerinä käyttämänsä   
   mangneetikenttävakiot paikallistasolla pysyvät tarkoin vakiona.   
      
   *Kyyhkyjen tapaa löytää tarkoin lakkaansa takaisin vaikka pimeässä on   
   pidetty ilmiömäisen tarkkana. Toki ihminen kompasseineen kykenee   
   paikantamaan pohjoisen ja lähetessään mangneettista pohjoista kykenee jopa   
   tästä kulmasta arvailemaan suurinpiirteisiä etäisyyksiä leveyspiiristä   
   napaan mangneettineulan kallistuskulmasta. Eli Italialainen kompassineulan   
   balanssoinnin vastapaino on täysin eri, kun Suomessa. Mutta ihminen ei osaa   
   päätellä pituuspiiriä. Mutta kyyhkysen ja pölyttäjä osaa ja varsin   
   ilmiömäisesti se kykenee tunnistamaan asuinpaikkansa hiuksenhienoja   
   kotialueensa malmioiden, rautajuoneitten, vesistöjen aiheuttamia   
   sormenjälkimäisiä poikkeamia ja seuraamaan niitä noin 2m   
   peruslentokorkeudessaan. Mehiläisen elinehto on pysyä tällä korkeudella   
   jolloin pakopaikka kasvustoon on mahdollisissa hyökkäyksissä   
   saavutettavissa, mutta toisaalta lentoestekasvusto on jo vähäistä ja esim.   
   tuulisuus ei haittaa. Kukkien peruskorkeus vaikuttaa toki myös tilanteeseen.   
   JUURI tämän korkeuden mangneettianomaliat se alusta asti tarkoin opettelee.   
   Tärkeä vihje taas. Eli jos mehiläinen lentää väärässä lentokorkeustasossaan   
   koko alue muuttuu sille täysin vieraaksi myös maan   
   mangneettikenttäsormenjälistään ja tapahtuu kohtalokas eksyminen. Mehiläinen   
   pitää lentokorkeusvakionsa niinikään lentäen niin, ettei poikkea   
   seuraamaansa sormenjälkimangneettiviivalta alas kuin syömään, lepäämään ja   
   ei halua ylemmäs lintujen yms.saaliiksi.   
      
   *Mutta kun 100km korkuisessa íonosfäärikentässä säteilyenergia synnyyttää   
   lisäionisaatiota ja alkaa muuttamaan ja taivuttamaan maan pinnan herkkää   
   mangneettikenttää pallopinnastaan suoremmaksi ajautuu sitä seuraava   
   mehiläinen kohtalokkaasti liian korkealle ja eksyy, suorastaan hukuttavan   
   kuolettavin seurauksin. Suunnistuskyky on elinehto ja sen menetys   
   täyskatastrofi eläimelle, joka on täysin riippuvainen yhteisöpesänsä   
   suojasta, ruokahuollosta joka yö. Mehiläisen sairastuessa ja siitä   
   heiketessään edellä kerrotusta syystä paluu pesälle tarkoittaa sitä, että   
   kaiki kynnelle kykenevät mehiläiset kuolevat pesiinsä   
   puhdistajamehiläiskyyditettäviksi. Ei kuten tässä nyt esiintyvässä   
   mehiläiskadon ilmiössä, josta ei pesästään kuolleena pois siivotuista   
   mehiläislöydöksistä ole ollut tietoakaan. Esim punkkien ja virustyen   
   uuvuttamien pesien suulla on kasapäin kuolleita. Tässä ilmiössä EI!   
      
   * Myös kimalais- ja kukkakärpästen kaltaisten kato on hämmästyttävän   
   täydellistä v.2007-2008. Miten ihmeessä myös tällaiset pesistään   
   riippumattomat täysin  eri sukupuun omivat kärpäseläinryhmät kärsisivät   
   samalla tavalla kuin mehiläispesät? Luonto kun on tässä pyrkinyt juuri   
   siihen, ettei kaikki keskeisimmät pölyttäjät altistu samoille taudeille.   
   Eikä toki altistu, koska kyse on tyystin eri geeniperimän kantajista. Mutta   
   kaikille näille on tärkeän yhteistä muistaa ja tunnistaa joka yön jälkeen   
   missä päin elinehdon kukkaniityt sijaintipaikastaan sijaitsee. Eikä yön   
   ruuuatta viettävillä värjöttävillä edes kukkakärpäsillä ole varaa eksyä   
   suunistusmangneettikentistään. Tutkaili tilannetta sitten miltä suunnaltan   
      
   [continued in next message]   
      
   --- SoupGate-Win32 v1.05   
    * Origin: you cannot sedate... all the things you hate (1:229/2)