From: jorma@suspekt.net   
      
   Kuinka syvältä uraanit?   
      
   Aikoinaan I. Karaila netissä laski uraanin kaivuun olevan 0,1% jo   
   irrotusenergiansa osalta täysin kannattamattoman. Myös STUK ja GTK ilmoittaa   
   0,1% uraanin olevan teoreettisessa kannattavuusrajassaan jo normaalissa   
   parhaimmanluokan teollisussirroituksessa. Ja kun huomioimme   
   avoaumasliuoituksen romahtamisen 15% todellisen saannin energian hukka   
   vähintään 5 kertaa alle saannon. Kun TVO ilmoitti  2007 jälkeen maailman   
   uraanimalmien keskimääräisen pitoisuuden putoavan 0,4% myös tämän malmin   
   saanti romahtaa aiemman korkeamman hyödyn rikkaan malmion saannista   
   viidesosaan. Näin todellinen saanti putoaa suuren määrän karkeassa   
   avoaumausliotuksesta 0,06%. Karkeasti 1 kWh sisälle irrotusräjähteisiin,   
   lajittelijoihin, murskaimiin ja ulos uraanista saataisiin vain 0,6kWh.   
   Systeemillä ei ole energiapositiivista yhtälöä enää. Kiinnostuin perustasta   
   kuinka syvältä kiveä ylipäätään energiapositiivisesti edes nostaa. Kuulostaa   
   aika absurdilta, mutta jopa öljyä ei kannata porata kilometrien syvyyksistä,   
   koska siitä saatava energia ei enää kata edes nostokuluja!   
      
   Lähtöarvoksi otan vesienergiasta saatavia peruskaavoja. 0,1%/15%   
   uraaninmalmin saannilla laskin maastamme noin neliödesimetrin edustavan yhtä   
   saatua kWh:ta. Aloitetaanpa tapaus Ronneburgista, jossa kaivettiin jopa alle   
   0,1% uraania jopa 2km syvyydestä. Kun seinämä räjäytetään lasken kaiken   
   rojahtavan yksinkertaisuuden vuoksi pohjaan. Uraanimalmin paino 3 000kg/m3.   
   Kuljetuskalusteeksi auton summittain 10% hyötysuhteella. Huomioin tässä   
   auton 25% perusenergiatalouden moottorissa. Vaihteen häviöt. Sen faktan,   
   että noutoauto tekee edestakaisessa matkassaan takaisin pohjalle vain 50%   
   energiamielessä nostotyötä jne. 20m*0,01m2 pala= 0,2m3 malmikiveä josta   
   tulee 1kWh. 2km matkalla muodostuu 0,2*100= 20m3 edustaen 100kWh. Painoltaan   
   tämä vastaa silloin 3t/m3* 20m3= 60m3 vettä. Luku pitää kertoa kuorma-auton   
   huonolla 10-kertaistuvalla hyötysuhteella. 10*60m3= 600m3. Tästä osaan jo   
   laskea veden energiantuoton tunnin aikana sen pudotessa 2km, kun huomioin   
   tuntiin sisältyvän sekuntimäärän . 600m3/3 600s/h= 0,17m3/s.   
      
   Nyt saamme jo suoraan kWh työn veden kaavasta: 0,17m3/s*2 000m*9,81= 3   
   270kWh on tarvittu nostoenergia, jotta saavutetaan suunnilleen 0,1%   
   uraanista saatava 100kWh perustuotto. 3 270kWh/100kWh= 32,7-kertaa vähemmän   
   kuin mitä pelkästään jo nostoon kului energiaa! Siis aivan tolkutonta   
   uraanienergian kaivunmetodia näytti taannoinen CCCP jo 60-luvulla suosivan   
   DDR:ssä. Vielä voimme modifioida teoreettisen noston "nollarajan". 2   
   000m/32,7=  61m olisi näillä metodein se uraanikaivoksen perussyvyys josta   
   moista Uudenmaan 0.1% perusuraania ei siis edes kannattaisi tosiaan nostaa   
   kuorma-autolla! Ja huomatkaa nyt puhun pelkästään "nostosta". En   
   irtiräjäytyksistä, murskauksista, hapotusenergioista jopa monttuun   
   jatkuvasti tunkeva pohja- ja sadevesi on systeemissä kallista jatkuvasti   
   pois nostettavaa lisäkulutusta aina. Laskelma on mitä mieltä kääntävintä jo   
   syystä, että esim. Limoussinen taannoinen uraanikaivos oli 400m syvä.   
   Limoussinesta tulisi energiamielessä pelkästä perusnostosta tuplat   
   triplatappiot jo. Tähän laskin, jotta hahmotettaisiin niitä perustavia syitä   
   miksei Suomeen suunniteltavat uraanikaivokset ole kovin syviä.   
   Todellisuudessa jo esittämästäni hahmottuu aika hyvin miksei puhuta kuin 20m   
   peruskaivunsyvyyksistä Arevan uraanihankkeissa.   
      
   --- SoupGate-Win32 v1.05   
    * Origin: you cannot sedate... all the things you hate (1:229/2)