home bbs files messages ]

Forums before death by AOL, social media and spammers... "We can't have nice things"

   talk.politics.european-union      The EU and political integration in Euro      25,589 messages   

[   << oldest   |   < older   |   list   |   newer >   |   newest >>   ]

   Message 24,633 of 25,589   
   Taneli to All   
   Re: Pataruokaa takassa   
   16 Nov 08 13:10:05   
   
   From: taneli.schmitt@moan.com   
      
   Mikä määrää malmin riittävyyden.   
      
   Haluan tähän esitellä niitä laskentakriteereitä joiden mukaan maailman   
   uraanivarantojen riittävyys uudiskyvyttömänä varantona hahmottuu. Keskittyen   
   niihin mekanismeihin, joista kokonaisuus koostuu. Perustana on miten mm. GTK   
   ja STUK kertoo uraaninkaivuun energian kannattavuuskaivurajan olevan 0,1%.   
   ( STUK Säteily ja turvallisuus.)   
      
   Tässä suoraan GTK:n virallista (Retkeilijän kiviopas 2004). Julkaisu eri   
   malmien kannattavan kaivuun rajoista.   
   (Ppm on miljoonasosa g/ t.)   
      
   Kullan rajana pidetään      2-8ppm           hyvä on >8ppm   
   hopean                      100ppm                    >500   
   Kupari                       0,5-2%                    >2%   
   Sinkki                        2-6%                     >6%   
   ---------------------------------------------------------   
   Nikkeli                       0,3-1%                   >1%   
   Molybdeeni                  0,2-0,5%                 >0,5%   
   Koboltti                    0,1-0,4%                 >0,4%   
   Wolframi                    0,15-0,5%                >0,5%   
   Vanadiini                   0,2-0,6%                 >0,6%   
   Tina                        0,2-0,5%                 >0,5%   
   ========================================================   
   Kultakaivospitoisuus esim. 5ppm.   
      
   Minua tässä kiinnostaa kumman tasainen päättyminen miltei (erikois)malmista   
   riippumatta keskimäärin arvoon 0,4%! Muistaako kukaan mistä tämä 0,4 % on   
   meille tuttu? Aivan oikein luku mainittiin mm. TVO:n malmivastaavan Mikkolan   
   kertomana. 2007 maailman uraanimalmien keskiarvo jää pysyvästi alle sen   
   energianegatiivisen arvon, jonka mm. USA:n MIT osasi ennakoida jo tapahtuvan   
   vuona 1988. Ja yhä vaan luku on sama. On huomattava, ettei nämä prosentit   
   käytännön kokemustasolta ole juuri edes hinnoista riippuvaisia   
   vuosikymmenestä toiseen! Uraanin kohdalla 0,4% kertoo kyseessä olevan raja,   
   jonka tasossa aiempi teollinen 90%"täsmäprosessointisaanto" putoaa   
   vääjäämättä avoaumauksen 15% saantoon. Kun samasta malmista saa irti vain   
   kuudesosan (0,06%) on selvää, että tämä samainen kynnys on globaalisti   
   metallien käsittelyssä todennettu fakta! Uraanin kohdalla tämä kynnys   
   muuttaa prosessin sellaiseksi, että 1kWh syytäminen malmin murskaamiseen   
   tuottaa siitä energiana takaisin vain 0,6kWh ja peli on jo sillä selvä   
   hinnasta piittaamatta!   
      
   Mistä sitten johtuu, että juuri tuo kriittinen raja pakottaa avoaumauksiin,   
   jos se on noin selkeästi huonompi? Otetaan esimerkiksi vaikka uraani. Kun   
   meillä on kyseessä nyt Suomen todetut n. 0,1% uraanimalmiot synnyttäen   
   ainokaisen 1000MW ydinvoimalan maailmalla käytetyn perusvuoden aikana   
   huikaisevan 14,2miljardin kilon kraakkujätekiven kasan! Ylittäen fyysisellä   
   koollaan, massallaan niin valtaisan ainekoosteen, ettei määrää voi kuvitella   
   kuljetettavan kilometrien päässä olevaan prosessilaitokseen, saati   
   fyysisesti altaisiin, myöhemmin poistettavaksi. Energiaa menee hukkaan jo   
   näihin niin paljon, ettei kiveä yksinkertaisesti kannata kuljettaa   
   kaivoksesta pois!  Miksi sitten kulta ja hopea kyetään hyödyntämään miltei   
   atomi kerrallaan? Kyse on niiden suunnattoman lähtöhinnan lisäksi   
   erityiskyvyssä olla "jaloja" nimensä mukaan ja oksidoimattomia jopa   
   irtoatomina. Tämä antaa niille erityisvapauden olla kannattavasti esim.   
   sähköenergialla eroteltavia ioneja platinametallien lailla. Epäjalommissa   
   syntyy haittaavaa reagointia jne. ja tämä ei onnistu esim.   
   uraanimetalleissa.   
      
   Entä vaikka biojalostuksien mahdollisuudet jatkossa? Uraanin erityisongelma   
   on sen myrkyllisyys elämälle raskasmatalina, yhdisteinä ja säteilijänä.   
   Maailmassa ei 4,5-miljardin vuoden aikana ole mikään tunnettu organismi   
   koskaan kyennyt sietämään ja kasaamaan uraania. Aine ei ole esim. raudan ja   
   vastaavien tavoin biofaktiivinen. Kun puhutaan graniitista ei prosessi   
   onnistu edes teoriassa, koska jo murskaus pulveriksi vie ylipääsemättömästi   
   energiaa enemmän tuottoaan.   
   -------------   
      
   --- SoupGate-Win32 v1.05   
    * Origin: you cannot sedate... all the things you hate (1:229/2)   

[   << oldest   |   < older   |   list   |   newer >   |   newest >>   ]


(c) 1994,  bbs@darkrealms.ca